joskus mies herää
sellaseen ihanaan tuskaan
sitä miettii kaikenlaista
eikä oikein tiedä
missä ihmeen paratiisissä
sitä oikein taas makaa
en kuulu tänne, joku ääni sanoo
ajatuksena
tuijotan kattovaloa ja huomaan
ihan kuin olis ollut koko yön
jossain ihan eri todellisuudessa
ja nyt ei pääse takaisin
ikinä
lenkki päivä
kamat päälle
kroppa ei halua
ei tää toimi tai auta
“miks sä välttelet mua”,
joku varjo minä selittelee
ja vittuilee koko ajan
kusen, pesen leegot, juon vettä
syön banaanin
ei saatana
mä haluun takas sänkyyn
runoilija minä vihaa tätä
uus vuos terveys paskaa
tarkistan puhelimen
jääkaappi humisee
välillä peileistä vilkuilee
joku ihme hihhuli
näyttää jotenkin liian hyvältä
ollakseen tällainen
haaksirikkoutunut avaruusalus
yritän muistaa unia
muistan jotenkin
se tunne
en tiedä paljon kello on
mut istun keittiössä
lenkki vaatteet päällä
ei tää toimi
Nää mun systeemit
tarviin kahvia
meen takas sänkyyn
lähetän muutaman viestin
vähän romantiikkaa ja huumoria
ei naurata, haluan kadota forever
yksin kärsimys on aina perseestä
antti soitti aiemmin ja sai mut hymyilee
sanoi olevansa menossa kauppaan
ostaa kahvia ja munkkia
työntekijöilleen
musiikki
kitara
tarina
runo
taide
sota
koko maailma kädessäni
sulaa kuin lumi enkeli
herään myöhemmin
lenkki vaatteet vieläkin päällä
lähen teboilille
vetää sumpit
euro kahekskyt
istun nurkassa
kirjoitan
kuuntelen
hörppäsen sitä juhla litkua
seuraan kynää
tästä se lähtee
viinikin maistuis
ja sen iho, hellyys, tuoksu…
sen äänet, huulet, sääret
springsteeninkin lauloi
salaiset puutarhat
ja se tyhjyyden kolkko kaiku…
vain loputon yksinäisyys
voi sen täyttää
palakoot koko helvetin maailma
vaikka kuinka sitä mies yrittää
niin paeta hän ei voi
itsestään,
etenkään
ku nyt se löytyi
taas